Tänään oli taas klinikalla käynti. Suunniteltaisiin seuraavaa hoitoa. Tuntui jo etukäteen tuskalliselta. Mietin, mitä kaikkea tekisi mieli siellä sanoa. Ei mitään miellyttävää. Toisaalta pelkään, että se voi vaikuttaa tulevien aikojen saamisen vaikeutumiseen, joten taidan olla ihan hiljaa.

Vihamielisyyttä osoitin menemällä klinikalle myöhässä. En jaksanut millään olla siellä, joten sanoin vain, että en halua uutta hoitoa pitkällä kaavalla, jolla he sen haluaisivat tehdä "kun niin tavataan tehdä". Ei riitä perusteluksi mulle. Haluan tehdä samalla kaavalla kuin viimeksi, koska se toimi ja pystyin niiden kipujen ja huonon olon kanssa elämään. Mielelläni kokeilen jotain uutta kiinnittymisvaiheeseen, joka meillä on ollut se vaihe, jossa epäonnistuminen on hoidoissa tapahtunut. Klinikalla ei tietenkään tykätty siitä, että en halunnut tanssia heidän pillin mukaan. Siellä ei myöskään ollut aikoja sille viikolle, jolle tarvisin kontrolliaikoja, joten seuraavia menkkoja täytyy siirtää. Mömmöjä siis ahdetaan muhun taas kaksin käsin. Illalla kävin vielä shoppailemassa valmiiksi lääkkeet. Taas sai apteekkiin menemään 500 ja tää on vasta alkua...Nyt taas ODOTELLAAN.Argh!

Polyypistä tai sen katoamisesta ei puhuttu mitään. Se vaan sivuutettiin. Lääkärithän ei virheitään myönnä!