Kolmas hoito oli pahempi kuin koskaan. Munisten keräykses helvetilliset kivut. Paineet oli jo romahtamassa, kun lekuri tokas, et tää on kuulkaa teidän kolmas hoito, et noi loputkin olis hyvä saada kerättyä. Ihan niinkö! Mä vaan ihan tahallaan täs kehittelen sokkia ja häilyn tajuttomuuden rajalla. Voi elämä noitten lekureiden kans. Mistä ne ammentaa noi ajatuksensa!
Kaikki oli taas fantsuu. Ennen hoitoo limakalvot oli kauniit ja hoidos follejakin näytti olevan. 9 alkiookin saatiin aikaseks, joista 7 huippuu ja ne kaksikin top-laatuu. Kuinka ei jaksa innostua. Pessimistisyys on vallannu mut. Kahdesta edellisesta tuorealkiosiirrosta on tullu plussat, jotka sitten tosi aikases vaihees valunu viemäriin. Pakasteesta ei oo koskaan lähteny mitään. Jotenkin sitä ajattelee, et kai se suora negakin sieltä joskus tulee tuoresiirrosta.
Muistutettu on, et tää on sit viimenen hoito. Tää Maija Vilkkumaan biisi osuu ja uppoo...
Kun tuli viimeinen laulu
niin siin oli viimeisen vaikeus
mä halusin et se kaikesta kertoa vois
et siin olis raivo ja nauru ja riemu ja haikeus
se hellis vielä kun kulkisin jonnekin pois
Mut sitten kun se soi
niin mä mietin vaan
kesiä joita ei tullutkaan
tietä joka muuttuu kaventuu
unelmia mä luulin ne toteutuu
sitten kun se soi mä vaan aattelin
sitä miten mä riehuin mä uhosin
enkä tiennyt että vois näin väsyttää
kun tulee pimeämpää
Kun tuli viimeinen laulu
mä mietin nytkö on aika
juurihan parfyymin kaulalle suihkuttelin
voi miten toivoin et valtais taas mut se taika
hikenä höyryäis peittäis suudelmiin
Mut sitten kun se soi…
Kommentit