Kolmas hoito oli pahempi kuin koskaan. Munisten keräykses helvetilliset kivut. Paineet oli jo romahtamassa, kun lekuri tokas, et tää on kuulkaa teidän kolmas hoito, et noi loputkin olis hyvä saada kerättyä. Ihan niinkö! Mä vaan ihan tahallaan täs kehittelen sokkia ja häilyn tajuttomuuden rajalla. Voi elämä noitten lekureiden kans. Mistä ne ammentaa noi ajatuksensa!

Kaikki oli taas fantsuu. Ennen hoitoo limakalvot oli kauniit ja hoidos follejakin näytti olevan. 9 alkiookin saatiin aikaseks, joista 7 huippuu ja ne kaksikin top-laatuu. Kuinka ei jaksa innostua. Pessimistisyys on vallannu mut. Kahdesta edellisesta tuorealkiosiirrosta on tullu plussat, jotka sitten tosi aikases vaihees valunu viemäriin. Pakasteesta ei oo koskaan lähteny mitään. Jotenkin sitä ajattelee, et kai se suora negakin sieltä joskus tulee tuoresiirrosta.

Muistutettu on, et tää on sit viimenen hoito. Tää Maija Vilkkumaan biisi osuu ja uppoo...

 

Kun tuli viimeinen laulu

niin siin oli viimeisen vaikeus

mä halusin et se kaikesta kertoa vois

et siin olis raivo ja nauru ja riemu ja haikeus

se hellis vielä kun kulkisin jonnekin pois

 

Mut sitten kun se soi

niin mä mietin vaan

kesiä joita ei tullutkaan

tietä joka muuttuu kaventuu

unelmia mä luulin ne toteutuu

sitten kun se soi mä vaan aattelin

sitä miten mä riehuin mä uhosin

enkä tiennyt että vois näin väsyttää

kun tulee pimeämpää

 

Kun tuli viimeinen laulu

mä mietin nytkö on aika

juurihan parfyymin kaulalle suihkuttelin

voi miten toivoin et valtais taas mut se taika

hikenä höyryäis peittäis suudelmiin

 

Mut sitten kun se soi…