Eihän se PAS ottanu onnistuakseen. Tässä sitä on miettiny kaikenlaista. Jaksaako näitä hoitoja? Uskaltaako lopettaa, vai jääkö silloin ikiajoiksi katkeraksi. Muutakin ollut ajatuksissa. Mentiin naimisiin. Ihan varmistellakseen mahdollisuuksia adoptioon. Adoptiosta tullut luettua ja aika toivottomalta sekin näyttää, kun ikää on jo ja vähän heikosti noita aktiivisia seurakuntavuosia. Ihan totta, jotkut järjestöt vaatii sitä!!! Eikö sitä helvetti tavallisella ihmisellä oo oikeutta saada lasta!!!

 

Nyt sitten alotettiin 3 hoitokierros. Ja klinikalta varmistettii, että tämä on sitten viimenen. Niinkö niillä on oikeus päättää saanko mä lasta vai en! Nyt vahvasti suositeltiin pitällä kaavalla, ja olihan siihen suostuttava, kun onnettoman surkeat tilastot näytti, että sillä on juuri meidän klinikalla saatu vähän parempia tuloksia. Kukaan ei tietenkää osaa selittää miksi.

Nyt on pistetty Procren depot ja hormonitoiminta ajettu alas. On päänsärkyä, lihaskipuja ja unettomuutta ...niin ja siitä johtuvaa väsymystä. Ja palelen ihan sairaasti. Pitäis olla kuumia aaltoja, eipä oo näkyny. Täs hoitokaavas on vielä enemmän ramppaamista sairaalas...tää tais olla vikatikki.

Nyt odotellaan...menkkoja, vaihdevuosioireita ja seuraavaa hoidon vaihetta.

Viimeisessä lääkärin kirjauksessa 2 virhettä!!! Luottamusta ei löydy!!!!