R.I.P. No9 ja No10.

Kolmas hoito oli pahempi kuin koskaan. Munisten keräykses helvetilliset kivut. Paineet oli jo romahtamassa, kun lekuri tokas, et tää on kuulkaa teidän kolmas hoito, et noi loputkin olis hyvä saada kerättyä. Ihan niinkö! Mä vaan ihan tahallaan täs kehittelen sokkia ja häilyn tajuttomuuden rajalla. Voi elämä noitten lekureiden kans. Mistä ne ammentaa noi ajatuksensa!

Kaikki oli taas fantsuu. Ennen hoitoo limakalvot oli kauniit ja hoidos follejakin näytti olevan. 9 alkiookin saatiin aikaseks, joista 7 huippuu ja ne kaksikin top-laatuu. Kuinka ei jaksa innostua. Pessimistisyys on vallannu mut. Kahdesta edellisesta tuorealkiosiirrosta on tullu plussat, jotka sitten tosi aikases vaihees valunu viemäriin. Pakasteesta ei oo koskaan lähteny mitään. Jotenkin sitä ajattelee, et kai se suora negakin sieltä joskus tulee tuoresiirrosta.

Muistutettu on, et tää on sit viimenen hoito. Tää Maija Vilkkumaan biisi osuu ja uppoo...

 

Kun tuli viimeinen laulu

niin siin oli viimeisen vaikeus

mä halusin et se kaikesta kertoa vois

et siin olis raivo ja nauru ja riemu ja haikeus

se hellis vielä kun kulkisin jonnekin pois

 

Mut sitten kun se soi

niin mä mietin vaan

kesiä joita ei tullutkaan

tietä joka muuttuu kaventuu

unelmia mä luulin ne toteutuu

sitten kun se soi mä vaan aattelin

sitä miten mä riehuin mä uhosin

enkä tiennyt että vois näin väsyttää

kun tulee pimeämpää

 

Kun tuli viimeinen laulu

mä mietin nytkö on aika

juurihan parfyymin kaulalle suihkuttelin

voi miten toivoin et valtais taas mut se taika

hikenä höyryäis peittäis suudelmiin

 

Mut sitten kun se soi…

Eihän se PAS ottanu onnistuakseen. Tässä sitä on miettiny kaikenlaista. Jaksaako näitä hoitoja? Uskaltaako lopettaa, vai jääkö silloin ikiajoiksi katkeraksi. Muutakin ollut ajatuksissa. Mentiin naimisiin. Ihan varmistellakseen mahdollisuuksia adoptioon. Adoptiosta tullut luettua ja aika toivottomalta sekin näyttää, kun ikää on jo ja vähän heikosti noita aktiivisia seurakuntavuosia. Ihan totta, jotkut järjestöt vaatii sitä!!! Eikö sitä helvetti tavallisella ihmisellä oo oikeutta saada lasta!!!

 

Nyt sitten alotettiin 3 hoitokierros. Ja klinikalta varmistettii, että tämä on sitten viimenen. Niinkö niillä on oikeus päättää saanko mä lasta vai en! Nyt vahvasti suositeltiin pitällä kaavalla, ja olihan siihen suostuttava, kun onnettoman surkeat tilastot näytti, että sillä on juuri meidän klinikalla saatu vähän parempia tuloksia. Kukaan ei tietenkää osaa selittää miksi.

Nyt on pistetty Procren depot ja hormonitoiminta ajettu alas. On päänsärkyä, lihaskipuja ja unettomuutta ...niin ja siitä johtuvaa väsymystä. Ja palelen ihan sairaasti. Pitäis olla kuumia aaltoja, eipä oo näkyny. Täs hoitokaavas on vielä enemmän ramppaamista sairaalas...tää tais olla vikatikki.

Nyt odotellaan...menkkoja, vaihdevuosioireita ja seuraavaa hoidon vaihetta.

Viimeisessä lääkärin kirjauksessa 2 virhettä!!! Luottamusta ei löydy!!!!

Tänään PAS...taas. Tehokasta  toimintaa. Vartin yli olin jo takasin autolla, joka ei ollu ihan klinikan ovella. 2 alkiota siirrettiin. Lääkärin kysymys, onko aikasemmat siirrot menny hyvin, lähinnä raivostutti. En voi parhaalla tahdollakaan sanoa siitä hyvinmenneiks, kun tulos on edelleen ei mitään. Meillä tuntui olevan kovasti eri katsantokanta asiaan. Nyt on pakastin tyhjä. Olokin on tyhjä. Tuskallinen odotuksen odotus alkaa taas.

Nyt ei enää uskaltanu luonnolliseen kiertoon PASia yrittää, kun käteen meni viimeks. Kahta sellasta ei nyt jaksa. Aloin popsia Zumenonia. Ei hyvä! Pää kipee, migreenityyppisiä päänsärkykohtauksia ja pahoinvointia. Vessaskin joutuu hyppään yhtä mittaa ja ihoon tullu kummallisia pigmenttiläiskiä ja kutinaa. Jotenkin osasin aavistaa, et tollanen määtä mömmöä kroppaan ei voi olla hyväks. Näistä mä selviän vielä. Jatkaa täytyy.

Käynti klinikalla oli jälleen hulvaton. Puoletkaan oireista ei voi tietenkään johtua lääkkeestä -ei varmaan! Niitä vaan tulee nyt ihan sattumalta. Limakalvo oli kaunis (ai ku kiva!). Tästä on hyvä jatkaa. Siirto ens keskiviikkona, jos pikkualkiot selviytyy sulatuksesta. Nyt menee Zumenonin lisäks iki-ihanat Luget, joten kutinaa on luvas vähän muuallekin kuin iholle.

Lueskelin läpi mun potilaspaperit. 10 virhettä löyty ihan ekalta lukemalta. Siin on asiavirheitä, kummallisia vääristelyjä ja tulkintoja mun sanoista  sekä oleellisten asioiden poisjättämistä. Virheet vielä kertaantuu, kun lääkärit lainailee toistensa virheellisiä tekstejä omiin. Luottamus on miinuksen puolella hoitoon. En tosin saanut sitä edes sanottua käynnillä, mut mihinpä se toisaalta johtaiskaan.

Nyt täytyy jotenkin psyykata ittensä siirtoon. Jotain muutosta tosin nyt on ennen siirtoa tapahtunu. Zumenon mukana ekaa kertaa, ilman kofeiinia oltu yli kuukausi(vähän suklaata menny), liikuntaa vähennetty. Painoo en oo saanu lisää, mut se onkin ihan vähän alipainon puolella. Näillä mennään.